Asiaan siis!
Tänään aiheena "jotain vanhaa". Sopulin siskon häissä useita vuosia takaperin nähkääs tapahtui jotain odottamatonta, nimittäin minä nappasin heittokimpun itselleni. Se oli kaunis kimppu, sellainen tiivis, pieni ja soma. Laitoin sen heti automatkalla kotiin silloisen volkkarimme pelkääjän kahvaan (vai mikähän lie) roikkumaan sellaisella housuhenkarin nipsulla. Kimppua sitoi valkoinen satiininauha, joka taasen oli neuloitettu kiinni. Neulat olivat pitkiä, helmiäisen valkoisia nuppineuloja.
Aikaa vieri, ja kimppu kaiketi homehtui tai meni muutoin huonoksi, kun parvekkeella sitä säilöin. Kauniit nuppineulat ruostuivat ja hohtava valkea katosi. Mutta halusin säästää ne, sillä jossain vaiheessa minulle tuli selkeä ajatus, että siinä oli se minun oma "jotain vanhaa".
Huomenna menen sovittelemaan ja ilmeisesti valitsemaankin häämekon itselleni, ja tänään olkoon se päivä, kun alan taas kirjoitella tänne kuulumisia. Tuntui vain siltä, että nyt on aika laittaa hääjutut kunnolla käytäntöön, onhan tässä 'enää' vajaat 8kk häihin (niinkuin ajalla ja odotuksella olisi enää merkitystä).
Eli J:n heittokimpun nuppineulat 3% vetyperoksidiin ja sitten toivotaan parasta, että valkoinen väri tulee vielä takaisin. Jos kokeilu tuottaa toivottua tulosta, niin koetan askarrella neuloista hiuskoristeen. Neulat tulevat joka tapauksessa tavalla tai toisella osaksi joko häitämme, vaikka sitten omaan kimppuuni piilotettuina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatukset vaihtoon!