Rinkulapinkulat OSA1

Olen tee-se-itse-olevainen. Se tarkoittaa sitä, että minulla on suoranainen tarve tehdä niin paljon asioita juhlien eteen, kuin mahdollista, niin pitkälle, kuin osaan. 

Opiskelin aikoinani kivi/hopeasepän alaa. Vaikka koulu jäi viimeisestä vuodesta vajaaksi ja paljon taitoja jäi valjastamatta, on kuitenkin hopean työstämisestä jäänyt jotain käteen.

Unelmasormukseni on ruusukultainen filigraani, mihin minulla ei alkuunkaan ole varaa. Enkä halua, että Sopuli käyttää materiaan niin paljon rahaa, vaikka näennäisesti varoja olisikin. Minulle ei myöskään ole tärkeää, että sormus on (ruusu/valko)kultaa, vaikkakaan hopea ei ole kestävyydeltään samaa luokkaa ja kuluu vääjäämättä aikojen saatossa.

 

Päätin, että nohevana immeisenä pyöräytän vihkisormuksemme itse. Ihan itte. Ei tartte auttaa! - Vaikka apu kyllä kelpaisi, en minä mikään ammattilainen kuitenkaan ole.. 

Olen pyöritellyt ideoita sormuksiin hyvän tovin ja tänään sain idean, joka vahingossa vain tippui syliini, kun ajan ratoksi hiplasin varastoni sormuksia. Miksen käyttäisi täydellisen kokoista valmista sormusta aihiona omaan vihkiini? Joskus pidin sormuksia enemmänkin, mutta kihlautumisemme jälkeen olen halunnut pitää vain kihlasormusta ja korostaa sen yksinäisyydellä sen arvoa. Minulla on siis useita käyttämättömiä sormuksia, osa hopeaa ja osa romumetallia.

En muista, mistä tuo kyseinen sormus on minulle kulkeutunut, eikä sen väliä. Teen siitä uuden sormuksen, uudella tarinalla. 

Katsotaan, mitä siitä tulee.

Tämä päivä meni sahaillessa. En muistanutkaan, miten kehnot välineet minulla on. Harrastushuoneeseeni kyhäämässäni työpisteessä ei ole juuri vikaa, mutta ainakin Kiinasta tilattu sahani kaipaisi päivitystä. Harmi, että lähes kaikki koulutarvikkeeni heitin pois. Olen saanut kaasoltani E:ltä, joka oli samalla luokalla, hänen vanhoja tarvikkeita, mutta vielä olisi hommauslistalla vaikka mitä.