Tuolloin ei ollut vielä visiota, mitä laitan päälleni, mutta aina on ollut selvää, että se jokin on väriltään valkoinen. Nämä kenkulit ovat parhainakin päivinään saattaneet olla korkeintaan eltaantuneen kerman väriset.
Vuosikausia ne olivat piilossa kahdessa eri komerossa (ollaanhan muutettukin tässä välissä) ja vihdoin syssymmällä, kun aloimme yhdessä Sopulin kanssa puhua häistä, kaivoin nämä taas esille ihaillakseni. Muistelin niiden sävyn olleen juuri korkeintaan sen eltaantuneen kerman sävyinen, mutta aika oli vaalentanut muistot. Kyllä kerman seassa on oima loraus myös kahvia.
Eilen kaivoin kengät jälleen kaapista, sillä tänään ne pääsisivät tosissaan ensimmäistä kertaa käyttöön, kun käyn sovittelemassa häämekkosia. Helpotuksekseni sain selville, että kengät ovat aitoa nahkaa, ja että nahalle on olemassa omat maalinsa. Ei sillä, olin suunnutellu maalaavani ne vaikka akryylimaaleilla valkoisiksi, jos mikään muu maali ei olisi tarttunut, mutta parempi näin.
Eli kenkien tuunaukseen - sitten kun inspiraatio iskee. Kärkkäisellä katsoin, että nahkamaalipurkki maksaisi jonkun 7e, ei paha. Ja jonkinlaiset valkoiset nauhat pitää löytää. Kokeilen, jos rei'istä menisi vaikka tylli- tai satiininauha läpi. Vetoketju jääköön maitokahvin ruskeaksi. Ei ole niin nuukaa näissä jutuissa. Ehkä se tuo ripauksen kivaa kontrastia valkoiseen, kun on rusehtava vetskari ja saman sävyiset pohjat ja korot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatukset vaihtoon!