Ootsie tämän kylän poikii?

Mitä meistä kertoisin?

Etelä-Karjalaisuus on meillä molemmilla veressä. Synnyin ja vartuin Lappeenrannassa, Atomien ja Vetyjen luvatussa kaupungissa, ja alkujaan Imatralta kotoisin oleva Sopulikin oli asunut siellä jo hyvän tovin niihin aikoihin kun tutustuimme. Meidän tarina alkaa alkusyksystä 2011. 

   Olin ollut viettämässä veljeni kanssa iltaa kaupungilla kun tiemme erkanivat ja minä olin raahautumassa kotiin. Matkalla yön myöhäisinä tunteina pysähdyin hetken mielenjohteesta juttelemaan nuorelle naiselle ja miehelle kadunkulmassa, jossa he istuskelivat. He ehdottivat että lähtisin miehen kämpille yötä jatkamaan ja sehän passasi. Kävelimme, juttelimme ja erään kirkon kohdalla pysähdyimme kiipeilemään puuhun. Jonkun mielestä typerää mutta juuri tuona hetkenä kun nämä sankarit kiipesivät paksua runkoa pitkin sen alaoksille, ymmärsin jonkinlaista hengenheimolaisuutta olevan ilmassa. Loppuilta(aamu) jääköön kirjoittamatta mutta jossain vaiheessa oli höpöttelyt höpötelty ja minun oli aika lähteä kotiin. 

   Tästä noin viikko eteen päin kaupungissa järjestettiin läpi illan ja yön jatkuva tapahtuma ja olimme vanhan tuttavani ja hänen tuttujen kanssa sen johdosta kylillä pyörimässä. Matkamme päätyi jossain vaiheessa iltaa kuppilaan ja sattuipa tämä viikon takainen tuttu mieshenkilökin siellä olemaan ja päätin nykäistä hihasta. Juttumme lähtikin luistamaan niin, että unohdin alkuperäisen porukkani ja vietimme loppuillan kuppilassa tämän Sopuliksi esittäytyneen ihmisen ja hänen ystäviensä kanssa. Minullahan ei ollut mitään takaa-ajatuksia Sopulin suhteen mutta jossain vaiheessa kun Sopulin käsi eksyi pöydän alla jalalleni ja kotiini saattaessaan Sopulin antaessa suudelman huulilleni saatoin ehkä muuttaa mieltäni...

   

Tällä hetkellä asumme siis jo toisaalla opiskelujen johdosta ja paljon on ehtinyt tapahtua vuosien varrella. Noista viattomista ajoista tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Kuitenkaan ihan kaikki asiat eivät onneksi muutu. Olemme yhä vähän hupsuja ja saatamme saada päähän ties mitä (Sopuli taittoi mm. jalkansa pari vuotta sitten kiipeillessään jälleen, vanhemmiten sitä altistuu tapaturmille helpommin) ja meillä (huono)huumori ja hassuttelu kuuluvat arkeen. 

   Perheeseemme kuuluu myös kissoja, jotka asustivat minulla ennen kuin tapasimme. Sopuli vannoutuneena koiraihmisenä saikin kerralla totutella kissamaiseen arkeen ja onkin nyt avannut sydämensä myös maukujille. Ja kakunkoristeenhan päätin liittyvän kissoihin. 

Tässä tämmöinen pieni briiffaus meistä. Ehkä kuulemme yksityiskohtaisemmin joskus lisää?