Jotain uutta, jotain vanhaa

Viime viikonlopun ja tämän viikon alun hämmennyksestä on miten ja kuten nyt toivuttu. Vielä toisinaan sitä tulee mietittyä onko tämä kaikki totta, mutta uskottava se kai on kun päivä toisensa jälkeen sormus on yhä sormessani, ja eilisestä päivästä lähtien myös mieheni -jota kutsukaamme täst edes vaikka Sopuliksi- sormessa.

Saunassa eilen pähkäilin näitä aivan uusia tunteita ja tuntemuksiani. Kaikki tuntuu muuttuneen, eikä vain suhteeni Sopuliin, vaan asenteeni koko elämääni. Hyvin pitkästä aikaa minulla on tunne, että elämä on hallinnassani. Sen sijaan että olisin Kehä III:n liikenteen vietävänä, olenkin nyt keskellä tuota moottoritietä. Autossa. Ja minä sitä ohjaamassa. Ja ai että, huomaan ohjaavani sitä aika hyvin!
   Tilanteen hallitsemisesta voisin raottaa sen verran, että näin eilen yhtä viikonlopun tapahtumiin osallisena ollutta ihmistä, ja normaalista impulssien vietävänä olemisesta poiketen osasin pitää pääni kylmänä, enkä jäänyt tilanteeseen, johon mieli kyllä kovasti veti. Sen sijaan hoidin hoidettavana olleen asiani kaupungilla pois alta ja vasta sen jälkeen palasin tämän ihmisen pariin.
    Kryptistä, tiedän, mutta en halua vielä tässä vaiheessa valottaa hirveästi henkilökohtaista elämääni.

Saunan tunnelmiin palaten, en vielä osaa sanoittaa näitä uusia tunteita. Osasin vain esittää itselleni kysymyksiä: Olenko vieläkin epävarma suhteen vuoksi, ovatko asiat oikeasti muuttuneet paremmiksi? -En, olen varma. Luotanko? -Luotan. Olenko onnellinen? -Olen.
   Koen kuitenkin olevani yhä minä, se sama ihminen, joka olin vain hetkiä takaperin. Jotain hyvää ja pelottavalla tavalla uutta ja hämmentävää kuitenkin tapahtui meidän molempien sisällä, ja tästä todisteena on kyky puhua näistä asioista uudella tavalla.
   Kaikki se epävarmuus ja sanaton kalvava tunne, jota kannoimme seitsemän vuoden ajan, on nyt muuttanut muotoaan.

Se kaikki on valettu sormiimme lupauksiksi olla, rakastaa, kunnioittaa, olla pelkäämättä, tahtoa ja luottaa.

Sopuli valitsi itselleen hopeisen, simppelin sormuksen, jonka voisi sitten sormusasioita enemmän mietittyään tarvittaessa vaihtaa toiseen omalta tuntuvampaan kihlaan, tai lopulta vihkiin. Minulle hän oli valinnut valkokultaisen siron sormuksen, jossa ikäänkuin kietoutuu kaksi... öh, asiaa toisiinsa ja joiden välissä killuttaa 16 aitoa timanttia! Hassua kyllä, en olisi itse koskaan valinnut timanttisormusta mutta olen vain onnellinen olevani Sopulin mielestä timanttien arvoinen. Sormus on muutenkin täydellinen. Ihan nappivalinta ja kokokin on oikea Sopulin tehtyä hieman salapoliisityötä toisilla sormuksillani <3