How much is the fish?

Olemme Sopulin kanssa puhuneet häistä useasti ja joskus pari-kolme vuotta sitten jo väläytettiin ilmoille puolitosissaan, että mentäisikö naimisiin. Aika ei tietenkään ollut oikea ja meillä oli vielä isoja asioita kohdattavanamme. Siitä huolimatta olemme slloin tällöin ohimennen uteliaina pohdiskelleet minkälaiset häät haluamme. Lähtökohtana kummallakin on se, että tosiaan haluamme häät, emmekä mene maistraatissa naimisiin. Yksi syy tälle on se, että pidämme ajatuksesta tuoda kaksi porukkaa yhteen. Omat perheemme ja ystävämme yhdeksi illaksi yhdeksi kokonaiseksi.
   Minä en lapsena häistäni haaveillut mutta tässä pari vuotta vierähtäneenä, kuten ensimmäisessä blogitekstissäni mainitsinkin, olen jo unelmoinut lähes kaiken valmiiksi. No ei sentään, otan haaveilun haaveiluna ja tottakai me suunnittelemme häämme lopulta yhdessä.

Mutta jotainhan sitä saa paperille jo luonnostella, ihan omaksi ilokseen.

Vähän tuossa pari päivää kihlautumisesta uskalsin vihiä, koska olisi Sopulin mielestä ajankohtaista tehdä unelmat tosiksi. Minä tosiaan olin jo suunnitellut, että jos sen pari vuotta säästeltäisiin, niin saisimme itse maksettua häät pienistä tuloistamme. Vuosi 2020 myös houkuttelisi tasavuosikymmenen takia, vaikka numerot eivät varsinaisesti ole minulle tärkeä asia. Sopuli taas oli ajatellut juhlia vasta useiden vuosien päähän. Enkä ihmettele. Jo kosinta oli hänelle valtava askel ja teon paikka. En halua hoppuilla itsekään vaikka ajatus häiden varsinaisesta suunnittelusta kutkuttaakin.

Toissapäivänä oli ensimmäinen päivä sitten sunnuntain kun täytyi palata maan kamaralle sieltä ihanasta rakkaudenhuumahattarasta. Päivän suunnitelmat menivät uusiksi jo päivällä kun auto ei kylmyyttään startannut, joten joululahjaostoksille lähtö peruuntui. Samoin peruuntui suunnitelma nähdä erästä ihmistä ja näin ollen siis maattiin sohvalla väsyneinä koko turha päivä. Olen vähän herkkis jos suunnitelmat muuttuvat, saati peruuntuvat kokonaan. Tämä joulunalusaika on muutenkin todella stressaavaa kun kotikulmilla täytyisi käydä ja ihmisiä tavata luvattoman lyhyessä ajassa, eikä asioita suinkaan helpota kun lemmikeille ei saakaan hoitajaa.
   Anyway, siinä siis illalla harmistuneena hattarahössötysfiiliksen muututtua tavalliseksi tylsäksi arjeksi lohduttauduin kirjaamalla todella karkeaa hääbudjettia. Alunperin meistä muutamien tuhansien satsaaminen hääpäivään tuntui kohtuulliselta mutta minä hääblogeja lukeneena saatoin vähän muuttaa mieltäni. En suinkaan oleta meidän käyttävän kymppitonnia juhlimiseen mutta päätin, että se on hyvä katto (Sopulia en ole uskaltanut vielä varoittaa asiasta). Budjetoin mieleeni tulleita asioita osittain yläkanttiin ja halutessani pitää jalat maassa ja järjen päässäni, ymmärrän etten tule saamaan läheskään kaikkea toivomaani. Tässä budjetissa on mm. Dj/bändi n. tonnin pintaan budjetoituna, vaikka yhtä mahdollinen vaihtoehto on saada Sopulin kavereita ynnä muita musikantti-ihmisiä soittamaan vaikka jami-mielessä iltaa kohden kun tunnelma on saatu kohdilleen.

Aloitin itseasiassa tämän tekstin kirjoittamisen jo eilen ja olin jo puolivälissä kertomassa kaikki yksityiskohdat budjettisuunnitelmastani, mutta päätin jättää jokaiselle yksityiskohdalle tilaa fiilistellä myöhemmissä kirjoituksissa. Ei makeaa mahan täydeltä, joten tässä se nyt tulee, todella karkea arvio:


Puku 600
Meikki 100
Kengät 30
Kampaus 10
Hiuskoristus 30
Korut 0
Alusvaatteet 30
Sukkanauha 5
"Yllätysmomentti" 300

Sopulin puku kaikkineen 600

Paikka 0-1000
Bändi/Dj 1200
Paikkaan liittyvät muut kulut 1000
Kuvaaja 1000

Vihkijä 250

Ruoka 1800
Juomat 800

Koristelu 300

Kutsut 100
Postimerkit 50

Vihkisormukset 500
Huomen/kaasojen/BM lahjat 360

Yht. n. 8000 - 10 000

Pohdin, että jos saisimme joka kuukausi tammikuusta lähtien n. 200e säästöön, niin meillä olisi puolentoista vuoden päästä kasassa 3600e, ynnä mahdolliset isommat säästöerät. Tällä hetkellä Sopuli siis opiskelee ja minä aloitan iltalukion ohella töiden etsimisen. Toivottavasti siis saadaan vähän vakaammat tulot tässä häitä vartotessa.