Kenkulit osa 1

Huppista keikkaa, niin se aika rientää. Niin kovaa vauhtia, ettei oikein ehdi arjeltaan ja mielen sisäiseltä kuplaltaan blogiin asti pyristellä. (Ka, tulipa tässä näpytellessäni mieleen, mistä syystä on jäänyt kirjoittelu takavasemmalle. Tämähän on kamalaa kakkaa kännykällä.) 

No juu. Sinnitellään tämä teksti. Asia on kenkä. Monikossa kengät. 

Taisin aiemmin kertoa näiden popottimien lähtökohdan. 6e tarralappu on vieläkin ajankohtana paikoillaan. Nytpä olin saanut kuitenkin kipinän lähteä natsikauppaan käymään, eli paikalliseen Kärkkikseen, kun en toisaalta valkoista nahkamaalia löytänyt googleilemalla.

(Ei jumaliste, ei tästä kirjoittamisesta tule tällä vehkeellä mitään. Palataan siis *jälleen* tuonnenpana, kun maltan pikean kirjoitusvälineen, eli tietokoneen äärelle) 

Piuhpouh.